Seurakuntavaalit lähestyvät...

Näin vaalien lähestyessä lienee syytä kerrata kuluneiden ja päättyvän kauden tapahtumia.

- Tässä omalta kohdaltani ensimmäisen kauden ajalta tekemiäni havaintoja kertauksena.
  Kirjelmän olen laatinut vuonna 2013 jolloin oli ajankohtaista esimerkiksi hyvin toimineen  lasten        iltapäiväkerhon alasajo.

  Kun esitin rahoitusmuodoksi metsätuloja, oli valtuuston puh. johtajan terävä kommentti näin:
  "kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaan metsätuloja voi käyttää vain investointeihin ja näin             toimitaan Virtain seurakunnassa" ? 
  Samaan hengenvetoon kirkkoherra totesi, että myös "vanhoilta valtuustoilta tulleista viesteistä"   
  käy ilmi että metsävaroja ei voi käyttää muuhun, kun investointeihin. ?
  Kommenteista päätellen Virtain seurakunnassa päättäjiä ovat kaikki vanhat valtuustot ?

  Asialle oli lobattu myös Mhy:n Kivi-Mannila, joka kertoili sellaisia satuja, että seurakunnassa   metsätulot on tarkoitettu investointeihin. ?
 Selvää on kuitenkin, että kyseisellä henkilöllä ei ole mitään toimivaltaa seurakunnan varojen   käytössä, vaan sanat oli laitettu jo etukäteen hänen suuhunsa. !

  Olin tästä asiasta yhteydessä Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikköön Pasi Peranderiin, joka    vahvisti asian jäljempänä olevan sp. viestin mukaan.
  Asia selviää myös Kirkon tiedotuskeskuksen sivuilta.

  VIRTAIN SEURAKUNNAN KIRKKOVALTUUSTON JA NEUVOSTON JÄSENILLE                                       sivu 1.

Tässä jäljempänä tietoa havaitsemistani  epäkohdista Virtain seurakunnassa, koskien päätöksentekoa  ja päätöksenteon pohjaksi  esitettyjä tietoja neuvostossa ja valtuustossa.

Tarkoitukseni ei ole syytellä ketään, vaan poimittujen epäkohtien osalta auttaa valtuutettuja sekä seurakunnan viranhaltijoita huomioimaan se kuinka heidän tekemät päätökset vaikuttavat seurakunnan toimintaan yleensä. Mikäli joku tunnistaa asiayhteyksissä itsensä, niin tavaksi on tullut jo etukäteen ilmoittaa, että tästä ei kannata kenenkään loukkaantua. Tapoihini kuuluu sanoa asiat suoraan.

Nämä asiat ovat nousseet esille noin parin vuoden aikana, jolloin olen toiminut valtuutettuna , itsekin olen luottanut annettuun tietoon, enkä ole sitä aiemmin kyseenalaistanut, mutta paremmin asioita tutkiessa olen huomannut, että kaikki ei ole miltä näyttää. Tilaa pitäisi myös seurakunnassa antaa uusille ajatuksille, eikä  jäädä ns. ”tuleen makaamaan”  Seurakunnassa on hyvät mahdollisuudet ja puitteet tehdä sitä työtä johon seurakunta on perustettu.   

Seurakunnan tehtävä:

-          Seurakunnan tehtävä on määritelty varsin yksiselitteisesti  kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä.

Mitä seurakunnan tehtävä ei ole:

Seurakunnan tehtävä ei ole omaisuuden kerääminen, eikä sen määrän kasvattaminen.

Tärkein seurakunnan tehtävä on kristillinen kasvatus, joka yleisesti kaikissa seurakunnissa kohdistuu lapsi- ja nuorisotyöhön, joilla alueilla on myös tärkein sarka evankeliumin  jatkumisessa  ja siitä kertomisessa tuleville polville. Kirkon kasvatus ja nuorisotyössä on rohkeasti pidettävä esillä uskoa Jumalaan.

Suomen evl.  kirkon  tilastot vuodelta 2012 kertovat  kasvatustoiminnan vahvuuden seurakuntien toiminnassa, toisin kuin Virtain seurakunnassa.

Lapsi ja nuorisotyön osuus seurakuntien  kuluista on keskimäärin 32 %.

(Lapuan Hiippakunnan seurakunnissa kasvatus ja nuorisotyön osuus on maamme alhaisimpia)

Monet kasvatuksen toimintamuodot kasvattivat edellisestä vuodesta osuuttaan.

Vuoden 2012 tilastot osoittavat, että seurakuntalaiset arvostavat seurakuntien tekemää työtä lasten,  nuorten ja perheiden hyväksi. Kasvatustoiminta näyttää olevan kirkon kärki, jolla rakennetaan  tulevaisuutta.

Varhaiskasvatuksen osalta vierailut ovat lisääntyneet 9 % ja perhekerhoilla on edelleen merkittävä  rooli lapsiperheiden arjessa. Opetushallituksen teettämän kyselytutkimuksen mukaan suuri osa peruskouluista nimesi paikallistasolla seurakunnan tärkeimmäksi yhteistyökumppanikseen

                                                                                                                                                                        

 sivu 2.

Nelivuotiskertomuksen mukaan 93 % seurakunnista tekee peruskoulujen ja lukioiden  kanssa säännöllistä yhteistyötä, 5 % satunnaista. Tästä yksi näyte on kasvussa oleva koulujumalanpalveluksien osallistuja määrä vuoden 2012 tilastoissa.

Nuorisotyön osalta nuorten ryhmien määrä kasvatti osuuttaan merkittävästi  edelliseen vuoteen verrattuna ( + 10 % ) ja jäsenien lukumäärä kasvoi 3 % Vapaaehtoisten ryhmäohjaajien lukumäärä nuorisotyössä kasvoi  yli 6 % 

Piispa Simo Peura myös havahtui lapsi- ja nuorisotyön alasajoon kirkon lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivillä 10 – 12.42013 Hänen ajatuksiansa ja ohjeitakin voi lukea oheisesta liitteestä: Muutos on http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/muutos_on/#.UhMQTdK8CbU

Joten todella suurista asioista on kyse myös Virtain seurakunnassa.

Sitten tuohon iltapäiväkerhoasiaan Virroilla, olen valtuustoaloitteessani kertonut niistä epäkohdista joita  totesin siinä menettelyssä millä iltapäiväkerhon toimintaa ajettiin alas.

Myös ihmetystä herättää kaupungin suhtautuminen, usein on eri tilaisuuksissa hehkutettu sitä kuinka hyvät ja mutkattomat ovat suhteet seurakunnan ja kaupungin välillä. Ihmettelen että mihin se paljon kehuttu ”suhde” on kadonnut IP kerho asian kohdalla?  Mikäli kaupunki olisi halunnut jotain kompromissia asiassa, olisi näkemykseni mukaan reilu kädenojennus ollut tarjota 50 % mukaantuloa kustannuksiin. Nyt asiassa pelattiin mielestäni likaista poliittista peliä, kun eräs kaupungin luottamustoimessa oleva henkilö lupasi  kaupungin tulevan IP kerhon maksumieheksi

Ainoa asia johon seurakunnan taholta on jatkuvasti vedottu on raha, mitään muuta merkittävää syytä ei ole esitetty.  Esimerkiksi iltapäiväkerhon työntekijöille on lähes 10 vuoden ajan kerrottu jokaisena vuotena, että tämä työmuoto lopetetaan ensi vuonna. Tämä painostus ei varmasti ole lisännyt vaativan ja tärkeän työn tarvitsemaa motivaatiota.  Tilannetta voisi verrata yrityksessä työskentelevään työntekijän asemaan, miltä hänestä mahtaisi tuntua jos hänelle kerrottaisiin vuoden tai puolen välein seuraavaa: ”tämä sinun tekemä työ lopetetaan puolen vuoden kuluttua” mahtaisiko työntekijä hypellä ilosta ja motivoitua jälleen  puoleksi vuodeksi täysillä?

Siirretty vastuu

Seurakunnan taholta on nyt painotettu kerhojen osalta, että kerhotoiminta siirretään enempi toteutettavaksi vapaaehtoisvoimin, edelleen kustannussyihin vedoten. Jokainen tietää kuinka vaikeaa on saada vapaaehtoisia seurakunnan toimintaan.

Tässä kohtaa pitäisi nyt tarkasti miettiä jälleen seurakunnan tehtäväkenttää, onko se omaisuuden keräämistä ja tuijottamista enempi maalliseen ja näkyvään, vai onko sen  painopisteet  kristillisessä kasvatustyössä.

(KL 4:1) ” Seurakunta toteuttaa kirkon tehtävää alueellaan. Sen tulee huolehtia Jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä”

Edellä mainittu tarkoittaa sitä,  että  kyseiset tehtävät kuuluvat kirkkolain mukaan seurakunnalle, eikä niistä vastuuta tai suorittamista voida siirtää vapaaehtoisille työntekijöille, kuten seurakunnan taholta on asiassa kehotettu toimimaan.

Päätösten yksimielisyys?                                                                                                                   sivu 3.

Kirkkoherran puheesta ja lehtikirjoituksista saa helposti sellaisen vaikutelman, että kaikki leikkauspäätökset ovat yksimielisesti tehty neuvostossa ja valtuustossa ja että ne olisivat valtuutettujen omia näkemyksiä toiminnasta ja niihin liittyvistä säästötoimista. Näinhän asia ei todellakaan ole, vaan esimerkiksi IP kerhon lakkauttamisesta neuvostossa äänestettäessä, oli kirkkoherran ääni ratkaiseva. Jälkeenpäin olen kuullut hänen sanovan esimerkiksi valtuuston kokouksessa, ” että tehän sen päätitte lopettaa” tämä jos mikä on vastuun pakoilua ja päätösten syntymisten vääristelyä, asiaa voi jokainen valtuutettu kohdallaan miettiä.  Sama pätee valtuuston kohdalla, jossa tehdyt päätökset eivät myöskään ole yksimielisiä ja niistä pitäisi paremmin tiedottaa.  Asian todellinen laita olisi syytä tuoda julki seurakuntalaisille puolueettoman ja riippumattoman lehden kertomana, ettei haukku kohdistuisi väärään puuhun.

Talousarvio

Valtuutetuille on myös usein sanottu, että mikäli joku ehdottaa  esimerkiksi  uuden  viran perustamista, tai muuta uudistusta, niin pitäisi myös kertoa mistä siihen saadaan varat.  Esimerkiksi  IP kerhon kohdalla ei  ole periaatteessa kyse uuden viran perustamisesta, vaan hyvin toimineen työmuodon jatkumisesta, vaikkakin  lastenohjaajan virka  lakkautettiin toukokuun loppuun 2013 sen tarve jäi olemaan

Talousarvion laatiminen ei ole yksittäisen valtuutetun tehtävä, eikä siihen oikeastaan edes neuvosto tai valtuusto ole voinut paljoa vaikuttaa, vaan asiat ovat talousarvion läpilukemisen jälkeen yleensä jääneet sellaiseksi kuin ne ovat etukäteen  siihen  kirjoitettu.  Keskustelu siitä  on ollut lähinnä  muodollista, eikä mikään ehdotus ole esittelijöiden mielestä oikea, oli se mikä tahansa, tärkeimmäksi asiaksi on viime vuosina noussut säästötoimenpiteet

Keskusteluissa on myös käynyt ilmi se asia, että seurakunnan virkamiehet / naiset heittävät pöytään usein sen ”että mitäpä siinä, haaskataan kaikki varat, sittenhän meillä ei ole mitään”

Tällaiset heitot eivät ole mitään rakentavaa keskustelua seurakunnan  taloudesta.

Talouden tasapainotus toimenpiteet

Näkemykseni  talouden tasapainotus toimenpiteistä Virtain seurakunnassa on se, että nyt on painettu paniikkinappulaa. Meillä ei ole mitään syytä tehdä mitään toimenpiteitä talouden tasapainotuksen saralla, katsotaan sitä millä mittarilla tai kriteereillä tahansa.  Paljon mainitussa kirkkohallituksen ohjeistuksessa annetaan seurakunnille mahdollisuus tehdä jopa useita negatiivisia tilinpäätöksiä, mikäli rahaa on tileillä  ja meillä on sitä tällä hetkellä lisäksi vielä   tämänhetkinen saldo tilinpäätöksen mukaan on lähes   0,9 milj. euroa. Pelottelusta huolimatta tilastojen mukaan Virtain seurakunnan kirkollisverotulot ovat kasvanee vuonna 2012 1,3 % Vasta kun omavaraisuusaste painuu alle 50 % eikä ylijäämätilillä ole varoja, niin silloin on aloitettava talouden tasapainotustoimenpiteet. Virtain seurakunnan omavaraisuusaste on tilinpäätöksen mukaan 93,53 % eikä seurakunnalla ole myöskään pitkäaikaisia velkoja, joten puheet talouden tasapainotuksesta tuntuvat vähintäänkin oudoilta. Jokainen valtuutettu voi helposti tarkistaa ko. kriteerit Kirkkohallituksen sivuilta.

Metsätalous                                                                                                                                              sivu 4.

Vuoden 2012 tilinpäätöstä tarkasteltaessa, löytyy muutama huomioitava seikka, kuinka joissain  kohdin budjetoidut rahamäärät on moninkertaisesti ylitetty ja kertaluontoiseksi menoksi on kirjattu

investointeihin kuuluvia eriä, esim. metsätalouden kohdalla.  Enempää puuttumatta siihen enää, mutta kyseinen seikka pitäisi huomioida tulevassa talousarviossa.  Sitten tarkemmin tulisi huomioida seurakunnan metsien käyttö ja voimassa olevan metsäsuunnitelman noudattaminen, joka seurakunnassa  hyväksytty noudatettavaksi. Suunnitelman on laatinut Pohjois - Pirkan Metsänhoitoyhdistys. (Metsätaloussuunnitelmissa näyttäisi olevan aukko vuosien 2007 – 2010 kyseisenä aikana ei siis ole ollut voimassa olevaa MTS:aa? )

Tällä hetkellä on voimassa MTS ajalle 2011 – 2020

Suunnitelman hakkuutavoite:  talousmetsät 2031 m3 ja erityismetsät 999 m3 yhteensä siis 3030 m3

Mhy:n  Kivi-Mannila on omana näkemyksenään suositellut  yhteismäärää karkeasti  2500 m3

joten  hakkuutavoitteista olemme huomattavasti jäljessä.                                                          

Tarkastellaan hiukan metsätulojen vaikutusta  tilinpäätökseen ja talouteen vuosina 2009 – 2012

vuonna 2009 metsätuloja kertyi                                    55.623    €      TA tavoite         60.000 €

metsänhoitomenot + puun myyntikulut                    11.765    €          TA                       9.000  €

vuonna 2010 metsätulot                                             23.987    €          TA                    10.000  €

metsänhoitomenot + puun myyntikulut                     20.087    €          TA                      6.700  €

vuonna 2011 metsätulot                                             19.027  €            TA                   60.000  €

metsänhoitokulut + puun myyntikulut                       20.603     €         TA                   12.800  €

vuonna 2012 metsätulot                                             71.358     €         TA                   70.000  €

metsänhoitomenot + puun myyntikulut                       31.727     €         TA                   11.300  €

Neljän viime vuoden ajalta näyttäisi olevan tilanne sellainen että talousarvion mukaan metsätuloa olisi pitänyt olla                                                                       200.000 €                                                                     mutta toteutunutta myyntituloa oli               169.995 €

TA : n mukainen  hoitokulu                                                39.800  €

Toteutunut hoitokulu                                                          84.182  €    (ylitys 44.382 € )

4 vuoden nettotulo metsästä                                           85.813  €   eli keskimäärin 21.453,25 vuodessa 

Lukuja katsoessa voi aika helposti päätellä mistä johtuu vuosien 2010 ja 2011 negatiiviset tilinpäätökset ja joihin vedoten  neuvostossa 26.10.2011  hyväksyttiin ns. talouden tasapainottamistoimet.  Jälkeenpäin voisi kuitenkin kysyä, että onko päätöksenteon  pohjaksi annettu tieto ollut riittävän oikeata, vai onko annetulla tiedolla haluttu ohjata päätöstä jonkin tahon haluamaan suuntaan?

                                                                                                                                

            sivu 5.

Samasta neuvoston pöytäkirjasta löytyy maininta että piispantarkastuksessa vuonna 2009 olisi  määritelty metsävarojen käytöstä niin että niitä ei voisi käyttää toiminnan rahoittamiseen. Tieto on myös väärä, koska talouspäällikön ilmoituksen mukaan,( saatu elokuu vk 33 2013 ) ei sellaista merkintää ole olemassa.

Kyseisinä vuosina metsätulot olivat  (2010 vain  3.900 € ) ja 2011 hoitokulut olivat 1.576 € suuremmat kuin tulot, eli metsään laitettiin rahaa enempi kuin sieltä tuli.

Kirkkohallituksen ohjeistuksessa myös kehotetaan seurakuntia noudattamaan tuota voimassaolevaa suunnitelmaa vielä tarkemmin kuin yksityishenkilöiden. Suunnitelman noudattamista myös valvotaan 5 vuoden välein.

Sama todetaan myös piispantarkastuksen ohjeistuksessa kohdassa 2.5.3 (onko metsäsuunnitelman hakkuusuunnitetta noudatettu ) ja vielä kohta 2.5.4 (onko metsäsuunnitelman ohjeita metsänhoitotöistä ja perusparannuksista noudatettu)

Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että olemme kohtuuttoman paljon jäljessä hakkutavoitteista.

Esimerkiksi vuonna 2012 hakkuutavoite oli 3030 kuutiota, mutta toteutuma  vain noin 2000 m3.

Metsien pinta-alaa tarkasteltaessa (lähes 800 ha)  olisi metsistä tulevan tuoton oltava hiukan yli 100 tuhatta euroa, josta kulujen jälkeen kassaan pitäisi jäädä 75 – 80 tuhatta euroa. Tämä on myös asiantuntijoiden arvio jonka olen saanut monien neuvottelujen jälkeen.

Tilikausien 2010 ja 2011 negatiiviset tilinpäätökset johtuivat vain ja ainoastaan siitä syystä että metsätalouden hakkuusuunnitelma ei toteutunut ja metsätalouteen kohdistui ainoastaan kuluja, joka vääristi koko tilinpäätöksen. Asiaa ei jostain syystä seurakunnan taholta haluta myöntää, vaan asiasta kysyttäessä nousee esiin jälleen sama vanha  lausuma ”metsätuloja ei voida käyttää toiminnan rahoittamiseen” 

Ehdotus:                        Ehdotan että seurakuntaan perustetaan erityinen metsätoimikunta  käsittelemään metsän hakkuita, hoitoa ym.  niihin liittyviä asioita. Toimikuntaan löytyy varmasti asiantuntevia henkilöitä Virroilta.

Miten tehdään muualla?

Kun esimerkiksi iltapäiväkerhon osalta seurakunnan näkemys näyttäisi olevan mallin katsominen muualta, on nostettu esille kuinka mm. Kuusamon, Ilmajoen ja Ylivieskan kunnissa on IP-kerhot lopetettu, voitaisiin samalla kaavalla katsoa mallia siihen kuinka esim. metsiä hoidetaan muualla.

Vertailukohtana  voisi  esittää  Ristijärven seurakunta  Kainuussa, jossa puuston vuosikasvu on  huomattavasti  pienempi hehtaaria kohti kuin täällä Pirkanmaalla. Ristijärven seurakunta omistaa noin 550 hehtaaria metsää, josta reipas 50 hehtaaria on suomaata, kuitenkin oikealla metsän käytöllä ne pysyvät hyvässä kasvukunnossa ja puun hakkumäärä on 2300 m3 vuodessa, joka on merkittävä tulolähde seurakunnalle.

Tuohon vastaavaan  tavoitteeseen  metsien hoidossa ja käytössä on mielestäni hyvät mahdollisuudet myös meillä  ja siitä on nyt valtuutettujen pidettävä kiinni, mikäli halutaan metsävarallisuuden tuovan tuloa myös tulevaisuudessa. 

                                                                                                                                                             

            sivu 6.

Metsätulot myös käytetään Ristijärven seurakunnassa  enimmäkseen  toiminnan rahoittamiseen. 

Edellä mainittuihin asioihin vedoten ei siis ole mitään estettä jatkaa iltapäiväkerhon toimintaa Virtain seurakunnassa  varojen puutteeseen vedoten, kysymys on enempi halusta ja arvoista.

Seurakunnan taholta on tässä kysymyksessä aina tuotu esille seikka, että oli metsätulo mikä tahansa, niin sitä ei voi kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaan käyttää toiminnan rahoittamiseen?  

Tämä usein esille tuotu väittämä/tieto on väärä, ja asia kuuluu oikaista neuvostolle ja valtuustolle.                      

Olen  selvittänyt asiaa ja saanut tietoa talouspäälliköltä, että sellaista ohjetta ei ole olemassa. Kirkon tiedotuskeskuksen sivuilta löytyy ilmoitus  joka oli lähetetty seurakunnille jo vuonna -97 ja jossa todetaan että  metsätuloja voidaan käyttää myös toiminnan rahoittamiseen. Kysymys kuuluukin, onko tieto huomioitu seurakunnassa?  ( löytyy linkistä:  evl.fi/kkh/uutiset/hei97)

Metsäomaisuus on monelle seurakunnalle todella tärkeä, eikä meidän tule antaa metsien olla hoitamattomassa tilassa, eikä päästää ylivanhaksi joka eritoten kuusivaltaisten metsien kohdalla johtaa puun lahoon ja arvon menetykseen (lahopuun arvo on tällä hetkellä vain 5  euroa / m3 )

Eräs huomionarvoinen asia on viime aikoina vauhdilla levinnyt  kirjanpainajatoukka, joka erityisesti viihtyy vanhoissa kuusikoissa, jollaisia seurakunnankin metsäalueilta löytyy.  Kyseisen,  erittäin vahingollisen lajin, on jo todettu aiheuttaneen tuhoja Virtain Vaskivedellä.

Tämä kaarnakuoriainen pesiytyy puun kuoren alle tyviosaan kalvaen kuoren irti, jolloin puu kuivuu ja lahoaa päätyen käyttökelvottomiksi .

Hyvällä metsänhoidolla saadaan edellä mainittu uhkatekijä eliminoitua, kun sille ei anneta elintilaa.     

Lähteet:            Kirkkohallitus, Kirkon tiedotuskeskus, Sakasti.evl.fi , Virtain seurakunta,

 lapuanhiippakunta.fi , Metsänhoitoyhdistys Pohjois Pirkka, www.mhy.fi/pohjoispirkka.fi

                             Lisäksi eri metsäyhtiöiden  metsäasiantuntijat

Virroilla              17.8.2013

Terveisin

Kari Savinen

0400 232725,   4758225,  4758515

pohjankari@pohjankari.fi

                                    

                      Mainittava asia on myös se, että kun aloin asioita selvitellä, se osoittautui erittäin vaikeaksi seurakunnan kuin Mhy:n osalta.

                      Pyytäessäni metsätaloussuunnitelman mukaisia kansioita nähtäväksi, en niitä saanut kuin vasta Tuomiokapitulin lakimiehen Jussi Liljan avustuksella.

                      Kansioita tutkittuani huomasin heti, että ne eivät olleet mitenkään päivitettyjä hakkuiden tai hoitotoimenpiteiden osalta. 

                      Kuitenkin metsäasiaan tuli sen verran "ryhtiä" että Mhy.N rahastus muuttui huomattavasti pienemmäksi ja vuotuiset metsänmyyntitulot oikenivat mts:n mukaisiksi.

Vastaus Kirkkohallituksesta:

Hei,

Vanhassa kirkkolaissa on ollut säädös, jonka mukaan metsätuloja sai käyttää vain investointeihin, mutta se säännös jäi laista pois vuonna 1994.

Pyydän, että tilastosihteerimme lähettäisi teille tietoja Virtain hakkuumääristä 2007-2012.

yt. Pasi Perander

---------------------------------------

Pasi Perander

taloussuunnittelupäällikkö

Kirkkohallitus

Seurakuntien hallinto ja talous

Satamakatu 11 A, PL 185

00161 Helsinki

Puh. 050 3496 902, (09) 1802 246

pasi.perander@evl.fi