Laura Kolehmainen yrittää ilmastoveivata Suomesta maailman ilmastojohtajan: "On ihan piipertelyä saarnata kulutusvalinnoista köyhille"
Hyvä yritys Lauralta, mutta mutta...
Uskon hieman enemmän Ilmastotieteeseen perehtyneitä professoreita, kuin 26 vuotiasta Laura-tyttöstä, joka on ollut oman kertomuksensa mukaan "jo pitkään" huolissaan ilmastokysymyksistä. ?
Suosittelen jokaiselle luettavaksi Pekka Lunkan kirjaa "Maapallon ilmastohistoria" jossa tutkitaan ilmaston tilaa hiukan pidemmältä kuin 100:n vuoden ajalta. !
Totuus ihmisen aiheuttamaksi uskotusta ilmastonmuutoksesta 15.7.2017 17:30
Lauri Heimonen Energiapolitiikka Ilmastonmuutospolitiikka Totuus ihmisen aiheuttamaksi uskotusta ilmastonmuutoksesta
Onko totuus valintakysymys ja voiko mediaan luottaa? Tähän haettiin vastausta median toimittajien keskustelussa Porin Suomi Areenassa 12.07.2017.
Jos oikein ymmärsin, toimittajat pitävät luottamuksellisena totuutena omakohtaisen selvittelyn perusteella saamaansa mielipidettä asiasta.
Tämä omakohtaisuus näkyy esimerkiksi siinä, että valtamedian toimittajat näyttävät omaksuneensa uskon ihmisen aiheuttamaksi pidettyyn, ilmaston viimeaikaiseen lämpenemiseen, vaikka siitä asian monimutkaisuuden vuoksi asianmukaista näyttöä ei ole olemassa.
Kun kysytään, voiko mediaan ilmastonmuutosasiassa luottaa, vastaus on EI – ei ainakaan siltä osalta kun media väittää Pariisin sopimuksen perustuvan tieteelliseen näyttöön.
Kun olen ilmastonmuutoskeskusteluita seurannut ja ollut niissä itsekin tavalla tai toisella myös mukana jo 1980-luvulta lähtien, olen saanut tietyn kuvan siitä, miten media on asiaan suhtautunut. YK:n poliitikkojen mukana, 1980-luvulla alettiin yleisesti uskoa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen – ns. kasvihuonekaasuna – aiheuttavan ilmaston lämpenemistä, kun jäätiköitymiskausien ja niiden välisten lämpenemiskausien aikana jääkairasnäytteiden perusteella ilmaston lämpötilatrendien ja ilmakehän hiilidioksipitoisuuden trendien todettiin korreloivan keskenään. Itsekin pidin vuonna 1990 esitelmän siitä, miten LVI- teollisuuden on syytä varautua mahdolliseen, ihmisperäiseen ilmaston lämpenemiseen.
Jälkeenpäin näkemykseni ihmisperäisen lämpenemisen suhteen heikkeni, kun todettiin, että viimeisen 800.000 vuoden aikana tapahtuneiden jäätiköitymisten ja niiden välisten lämpimien kausien aikana ilmakehän CO2-trendit ovatkin seuranneet ilmaston lämpötilatrendejä eikä päinvastoin.
Lisäksi myöhemmin (2008) Juha Pekka Lunkka kirjassaan Maapallon ilmastohistoria s. 147 on kirjoittanut: ”100 miljoonan vuoden ajalta kerätty geologinen aineisto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta osoittaa, että kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmastonvaihteluja”.
Viimeaikaisten parin vuosikymmenen ajalta voidaan myös todeta, että ilmaston lämpötila ei seuraa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua. Tämä kaikki osoittaa, että vaikka ilmakehässä oleva hiilidioksidi ns. kasvihuonekaasu onkin, sen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on niin vähäinen, että sitä ei todellisuudesta ole pystytty toteamaan.
Kun vielä otetaan huomioon, että fossiilisista polttoaineista aiheutuva hiilidioksidipitoisuuden osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä on viimeaikoina ollut vain noin 4 %, luonnonlakien mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikojen nousussa on ollut korkeintaan noin 4 % fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia; https://judithcurry.com/2011/08/04/carbon-cycle-questions/#comment-198992.
Kun hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousunkaan ei ole voitu todeta lämpenemiseen vaikuttavan, sitä suuremmalla syyllä fossiilisista polttoaineista aiheutuvaa ilmaston lämpenemistä on mahdotonta erottaa nollasta.
Omien havaintojeni mukaan mediassa on ruvettu välttämään esityksiä – katsauksia tutkimuksista, haastteluja, kirjoituksia, puheenvuoroja, kommentteja jne, jotka ovat ihmisperäiseksi väitetyn lämpenemisen vastaisia. Tämän olen pannut merkille esim. TV-ojelmissa, joissa aikaisemmin esiteltiin myös tutkimuksia, joiden tulokset eivät tukeneet ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitettyä lämpenemistä.
Keskustelupalstatkin olen oppinut valitsemaan niin, että niissä voi asiallisesti tuoda oman näkemyksensä esille. Siitä kiitos esim. US:n puheenvuorosivuille. Seuraavassa pyrin luomaan kuvan siitä, miltä ilmakehän hiilidoksidipitoisuuden vaikutus ilmastonmuutokseen oman käsitykseni mukaan todellisuudessa näyttää. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ruvettiin mittaamaan jo 1800-luvun alkupuolella, kun sen oli todettu edistän kasvillisuutta. Samalla vuosisadalla alettiin tutkia, onko sillä ns. kasvihuonekaasuna ilmastoa lämmittävä vaikutus. Nobel-palkinnonkin saanut fysikokemisti Svante Arrhenius 1890-luvulla selvitti kokeellisesti, että hiilidioksidilla eli CO2-kaasulla on kasvihuonekaasun ominaisuudet. CO2-kaasun lisääntymistä ilmakehässä hän ei kuitenkaan näyttänyt pitävän liiallisen lämpenemisen uhkana. Sen sijaan hän piti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntymistä ilmakehässä hyödyllisenä kasvillisuudelle. Liittyen korrelaatioon ilmaston lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä, 1980-luvulla YK:n poliitikot alkoivat uskoa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitettyyn ilmaston lämpenemiseen.
Kun varsinaista näyttöä asiasta ei ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC tieteellisesti selvittämään viimeaikaisen, ihmisperäiseksi uskotun lämpenemisen syy.
Kun YK:n Rion konferenssiin 1992 mennessä varsinaista näyttöä tälle ihmisperäisten CO2-päästojen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei ollut olemassa, pidettiin kuitenkin tarpeellisena varovaisuusperiaatten mukaisesti ryhtyä kustannustehokkaasti leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä, ensisijaisesti fossiilisista polttoaineista.
Näitä päästöjen leikkauksia lähdettiin toteuttamaan ns. Kioto-protokollan mukaan. Kun näistä leikkauksista todettiin aiheutuvan vain menetyksiä, varovaisuustoimenpiteinä ja kustannustehokkaina niitä on pidettävä epäonnistuneina.
Kyse ei ole vain siitä, että tavoitteet kohdistuivat erilaisina eri maiden hallitusten osalle, vaan ennenkaikkea siitä, että CO2-päästöjen vaikutusta ilmaston lämpenemiseeno ei kunnolla tunnettu. Kun ihmisen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei todellisuudesta näyttöä ollut olemassa, asiaa lähdettiin ratkaisemaan omaksumalla hypoteettisina pidettäviä ilmastomallituloksia. Ongelmana oli kuitenkin itse mallien lisäksi myös asianmukaisten, tarvittavien parametrien eli muuttujien löytäminen. Kun sellaisiakaan ei saatavilla tarpeeksi ollut, puuttuvat parametrit haettiin kehäpäätelmin. Siinä mm. virheellisesti oletettiin, että koko CO2-pitoisuuden viimeaikainen nousu ilmakehässä on ihmisperäisten CO2-päästöjen aiheuttamaa. Kun niiden perusteella sitten on arvioitu ilmaston herkyyttä – so. lämpötilan nousu kun CO2- päästöt kaksinkertaistuvat – on tulos erittäin epätarkka ja liioitteleva.
Esim. Judith Curry ja kumppanit ovat ilmaston herkkyydeksi todellisuudesta havaittujen lämpötilojen perusteella saaneet vain noin puolet tuosta IPCC:n omaksumasta arvosta.
Nir Shaviv, joka pitää tärkeänä omakohtaista tarkkaa tutkimusta asiasta, on tullut samaan tulokseen kuin Judith Curry: IPCC:n omaksumiin ilmastomallituloksiin perustuvat tulokset ilmaston herkkyydestä ovat epätarkkoja ja liioiteltuja. Kun IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys on keskimäärin noin 3 Celsius-astetta, Judith Curry'n ja kumppaneiden arvot ovat vain noin puolet siitä. Edelleen Scafetta on arvioinut sen pienemmäksi kuin 1 aste, Lindzenin arvio on pienempi kuin 0,5 astetta ja Wojick, Arrak etc arvioivat, että sitä ei pysty erottamaan nollasta.
Edellä esittämani perusteella minä itsekin kuulun tuohon Wojick'in ja Arrak'in joukkoon. Kun Pariisin sopimus on syntynyt IPCC:n omaksumien, hypoteettisten ilmastomallitulosten pohjalta, huomataan, että sillä ei ole asianmukaista tieteellistä pohjaa. On odotettavissa, että sekin Kioto-protokollan mukaisten CO2-päästöjen leikkausten tapaan tulee aiheuttamaan vain menetyksiä. Johtopäätöksenä on todettava se, mitä jo aikaisemminkin olen näillä puheenvuorosivuilla esittäyt: ”Kun ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät lämpenemistä hallitse, ainoaksi, toimivaksi ratkaisuksi sen suhteen, mitä ihminen voi tehdä, jää luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen.
Hiilidioksidipäästöjen toimimattomaksi osoittautuneen vähentämisen sijasta nimenomaan tähän ilmastonmuutokseen varautumiseen ja siihen sopeutumiseen pitää poliitikkojenkin päätöksissään ensisijaisesti huomionsa kohdistaa.
Mitä energiapolitiikkaan tulee, siinä ei ole sijaa hiilidioksidipäästöjen toimimattomiksi osoittautuneille rajoitustoimenpiteille. Etusijalle on pantava riittävän puhtaasti tuotetun, kilpailukykyisen energian saannin turvaaminen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti