Hiljainen viikko, kärsimysviikko, kristikunnan tärkeimmän ajanjakson vuosittainen juhla...

Tampereen Ev Lut seurakunnan sivuilta:

Mitä Jerusalemissa oikein tapahtui?

Jeesus Nasaretilaisen maanpäällinen elämä ja teot huipentuivat hänen matkaansa Jerusalemiin ja hänen toimiinsa juutalaisten pyhässä kaupungissa viimeisen viikkonsa aikana. Raamatun neljän evankeliumin kertomusten valossa voimme muodostaa melko yhteneväisen historiallisen kuvan noista suurten tunteiden, puhtaan ilon ja kauhistuttavan kärsimyksen sävyttämistä suurista päivistä.

Jerusalem juhli pääsiäistä

Jeesus opetuslapsineen lähti Galileasta, hänen kotiseudultaan, etelämmäs Jerusalemiin, sillä pääsiäinen oli lähestymässä. Juutalaiset olivat jo vuosisatojen ajan viettäneet pääsiäistä eli pesah-juhlaa, jossa he muistelivat riemuiten kirjoituksissa kuvattua vapautumista Egyptin orjuudesta kauan sitten. Ihanteena oli, että kaikki ne, joille se oli mahdollista, tekivät tuolloin pyhiinvaelluksen Jerusalemiin ja siellä sijaitsevaan temppeliin. Jumalalle uhrattiin kiitosuhreja, ja kaupungin väkiluku moninkertaistui ympäri Rooman valtakuntaa saapuneista pyhiinvaeltajista - pääsiäisen aikaan Jerusalemissa saattoi vilistä jopa 400 000 ihmistä!

Pääsiäisjuhlia vietettiin kahdeksan päivää, juhlinta alkoi nisan-kuun 14. päivänä. Juutalainen kalenteri seuraa kuun vaiheita, joten pääsiäisen ajankohta vaihteli vuodesta toiseen - kuten meilläkin. Oli luultavasti huhtikuu, kun Jeesus ystävineen lähestyi pyhää kaupunkia noin vuonna 30 ajanlaskun alun jälkeen. (Jeesuksen kastanut Johannes Kastaja toimi noin vuonna 29, ja Pontius Pilatus sai potkut vuonna 36.) Tässä vaiheessa hänen opetuslastensa, seuraajiensa ja tovereidensa joukko oli kasvanut sangen suureksi ja koostui kaikenlaisista ihmisistä, niin rikkaista kuin köyhistäkin.

Sana galilealaisesta opettajasta oli kiirinyt jo hyvän matkaa Jeesuksen edellä. Ihmiset puhuivat verrattoman viisaasta Jumalan tahdon selitjästä, lempeästä ja armahtavaisesta miehestä, joka ei hylkinyt yhteiskunnan halveksittuja ja vähäväkisiä, ja jonka luona sairaat ja vaivaisetkin parantuivat. Kaiken lisäksi elettiin uskonnollisesti ja kansallismielisesti kuohuvia aikoja. Roomalaiset olivat miehittäneet Juudean ja tehneet siitä oman maakuntansa lähes sata vuotta aiemmin, ja monet odottivat nyt kirjoitusten lupaamaa Messiasta, joka pelastaisi kansansa orjuuden ikeestä. Hepreankielinen sana Messias (kreikaksi Kristus) merkitsee "voideltua" - voitelu oli pyhä rituaali, jolla kuningas vihittiin virkaansa. Sinä pääsiäisenä kansan joukossa oli monia, jotka ajattelivat tai toivoivat Jeesus Nasaretilaisen voivan täyttää kirjoitusten lupaukset.

Tämä kaikki hermostutti suuresti roomalaisia. Kaupunkiin oli asemoitu paljon legioonalaisia pitämään uskonnollisesti intohimoiset väkijoukot kurissa. Jerusalemissa hoviaan pitävä maaherra Pontius Pilatus oli pahamaineinen kovakouraisista otteistaan ja jo hieman kireissä väleissä keisarin kanssa. Hänelle juhlien sujuminen jouhevasti oli ensiarvoisen tärkeää.

Niinpä roomalaiset pitivätkin visusti silmällä suurta galilealaista seuruetta, kun se saapui viittä päivää ennen pääsiäistä Jerusalemiin. Kaupunkilaiset ja pyhiinvaeltajat tungeksivat läntiselle Kultaiselle portille nähdäkseen edes vilauksen kuuluisasta opettajasta. Juhlamieli levisi ihmisjoukossa, ja Jeesuksen opetuslasten esimerkin innoittamina monet katkoivat puista tuoreita palmunoksia ja levittivät kadulle vaatteita. Jeesus toivotettiin tervetulleeksi samalla tavalla kuin voittoisana sodasta palaavat roomalaiset keisarit. "Hoosianna, Daavidin poika!" kajahtelivat huudot, jotka eivät voineet jäädä Pilatukseltakaan huomiotta. Maaherra näki tapahtumissa uhmakkuutta ja suoranaista roomalaisvallan pilkkaa, tyypillisen esimerkin juudealaisesta harmistuttavasta kumouksellisuudesta.

Odotettavissa oli kärsimysnäytelmä ihmisten syntielämän takia...