Kiirastorstaita vietetään Jeesuksen viimeisen aterian muistopäivänä, jonka hän vietti opetuslastensa kanssa.

Näin tapahtumat etenivät kohti kärsimystä...

Selkkaus temppelillä

Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus opetuslastensa kanssa nousi kunnon pyhiinvaeltajien tavoin ylös Temppelivuorelle. Kuningas Herodes Suuren laajentamaan temppelikompleksiin kuului suuri esipiha, Kansojen piha, jonne myös ei-juutalaisilla oli lupa tulla. Pihamaa toimi markkinapaikkana, jossa pyhiinvaeltajat saattoivat ostaa uhrieläimiä ja vaihtaa rahaa. Koska temppeliin ei saanut viedä minkäänlaisia epäjumalankuvia, ja Roomassa oli jo vallalla keisarikultti eli keisarin suojelushengelle uhraaminen, myöskään roomalaisia kolikoita ei ollut lupa tuoda temppelialueelle. Niihin kun oli lyöty keisarin profiili.

Temppelin esipihalla puhkesikin mekkala, joka monessa mielessä sinetöi Jeesuksen kohtalon. Nasaretilainen hermostui ympärillään rehottavaan ahneuteen ja kovasydämisyyteen ja ryhtyi ajamaan kauppiaita ja rahanvaihtajia ulos. Sitten hän asettui temppeliin vieville portaille ja esti ketään viemästä temppeliin tavaraa. Tämä häiritsi koko uhrikulttia, ja vieläpä tuottoisimpaan aikaan. Galilealainen rakennusmiehen poika oli asettunut vastustamaan temppelin ja sen ylipapin arvovaltaa.

Seuraavien neljän päivän aikana Jeesus palasi aina aamutuimaan takaisin temppelille, missä hän jatkoi ihmisten opettamista. Kaupungilla olivat tietysti juorut levinneet, ja entistä suuremmat väkijoukot parveilivat hänen ympärillänsä. Temppelillä Jeesus antoi monet kuuluisista opetuksistaan, esimerkiksi vertauksen lesken rovosta - tämä kun antoi almulahjan vähästään, kun taas rikkaat lahjoittivat lähinnä ulkokultaisuuden tähden. Täällä Jeesus oli julistustyönsä "huipulla": hänellä oli enemmän kuulijoita ja seuraajia kuin koskaan, ja hän saattoi opettaa Jumalan valtakunnasta juutalaisten pyhimmällä paikalla. Messiaaninen innostus tarttui lukemattomiin ihmisiin.

Aina yöksi hän kuitenkin palasi Betanian kylään, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Jerusalemin länsipuolella. Ehkäpä kaupungin majapaikat olivat tupaten täynnä - tai sitten hänen opetuslapsensa anelivat häntä turvallisuussyistä olemaan yöpymättä kaupungissa.

Ylipappi Kaifas nimittäin kiehui kiukusta. Kaifas oli yhdessä appensa Hannaan kanssa johtanut temppelin Suurta neuvostoa, Sanhedrinia, jo vuosien ajan. Sanhedrinilla oli arvovaltaa uskonnollisissa ja hallinnollisissa kysymyksissä, vaikkakin se oli viime kädessä alisteinen roomalaisille. Kaifas oli tasapainotellut pitkään juutalaisten ja roomalaisten välillä. Yhteiskuntarauhan säilyminen oli tärkeää - muutenhan roomalaiset veisivät neuvostolta sen vähäisenkin vallan, mitä sillä oli, ja seurauksena olisi taatusti verenvuodatusta. Hänen silmissään röyhkeä nasaretilainen oli häpäissyt temppelin, ja monet Jeesuksen opetuksista ja vertauksista olivat ohuesti verhoiltuja moitteita ylipappia ja hänen lähipiiriään kohtaan. Kaifaalla oli kyllä temppelin vartiokaarti käytössään, mutta hän ei uskaltanut lähettää sitä "ojentamaan" Jeesusta - noin suuren kuulijakunnan hajottamisesta olisi puhjennut täysimittainen mellakka.

Salajuoni ja kavallus

Kaifas ja Hannas saivat kuitenkin apua yllättävältä suunnalta. Muuan Jeesuksen mukana pitkään kulkeneista opetuslapsista, Juudas Iskariot, etsiytyi kaikessa hiljaisuudessa ylipapin puheille ja lupasi toimittaa opettajansa hänen käsiinsä sopivasta maksusta. Tähän Kaifas mielihyvin suostui. Juudaan on epäilty olleen selootti, roomalaisia vastaan aiemmin taistellut sissi, joka temppelin puhdistuksen jälkeen pettyikin katkerasti, kun Jeesus ei aloittanutkaan hänen odottamaansa vapaussotaa. Toisaalta on mahdollista, että Jeesuksen määrätietoinen toiminta temppelillä loukkasi Juudasta, ja hän alkoi pitää opettajaansa häpäisijänä - tai sitten hän oli yksinkertaisesti ahne opportunisti, joka näki tilaisuutensa tulleen.

Viisi päivää myöhemmin Jeesus oli uuvuksissa opetettuaan ja väiteltyään temppelillä aamunkoitosta iltahämäriin. Pääsiäisuhriateriaa edeltävänä iltana hän vetäytyi lähimpien ystäviensä kanssa syömään pääsiäisateriaa. Ennen tälle viimeiselle illalliselleen eli ehtoolliselle käymistä hän tahtoi pestä opetuslastensa jalat - tehtävä, joka tavallisesti kuului alhaisimmalle talon palveluskunnasta. Hän halusi antaa seuraajilleen esimerkin siitä, kuinka näidenkin oli ryhdyttävä muiden ihmisten palvelijoiksi.

Hän teroitti heidän mieliinsä vielä yhden käskyn, joka jäi viimeiseksi - mutta tärkeimmäksi: "Rakastakaa toisianne." Ateriallaan hän myös otti leivän ja viinin, siunasi ne ja jakoi ystävilleen. Pääsiäisateriaa vietettiin Israelin ja Jumalan liiton ateriana, ja Jeesuksen ehtoollisesta tuli näin uuden liiton ateria. "Tehkää tämä minun muistokseni", hän pyysi.

Illan kuluessa kävi ilmi, että Jeesus aikoi lähteä vielä yöllä kaupunginmuurien ulkopuolelle Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Tämän kuultuaan Juudas livahti kaikessa hiljaisuudessa toimittamaan tiedon eteenpäin Kaifaalle: Jeesus olisi nyt turvallista ottaa kiinni. Ylipappi antoi hänelle mukaan vartiosotilaita, ja nämä sopivat Juudaan kanssa merkistä: hän tavan mukaan suutelisi opettajaansa poskelle tämän kohdatessaan.

Aterioituaan yhdessä opetuslastensa kanssa hän lähti Getsemaneen. Mukaansa hän otti vain lähimmät ystävänsä Simon Pietarin ja serkkunsa Jaakobin ja Johanneksen; muut jäivät nukkumaan majataloon, jossa ateria oli syöty. Jeesus tiesi jo Juudaksen pettäneen hänet, ja hänet oli vallannut suuri pelko ja ahdistus. Hän pyysi ystäviään valvomaan ja rukoilemaan kanssaan, mutta nämä vaipuivat pian vatsat täysinä syvään uneen.

Yö oli pimeimmillään, kun Juudas vartiosotilaineen ehätti paikalle ja löysi Jeesuksen puutarhasta. Kun hän oli tervehtinyt opettajaansa, sotilaat kävivät tähän käsiksi. Säikähtäneet opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa, ja Pietari sivalsi ylipapin palvelijalta korvan irti miekallaan, mutta kun Jeesus kielsi heitä ankarasti turvautumasta väkivaltaan, he pakenivat. Opetuslapset piiloutuivat henkensä hädässä, ja Jeesus vietiin Kaifaan palatsille, joka sijaitsi temppelin lähellä.