Tapahtumat etenevät..

Jeesus tuomitaan kuolemaan

Kaifas ja Hannas olivat tällä välin koonneet häthätää Sanhedrinin yölliseen oikeusistuntoon. Asia oli hoidettava pikaisesti, ennen kuin Jeesuksen kannattajat ehtisivät ryhtyä elämöimään. Sellaiset temppelin papit, joiden tiedettiin olevan sympaattisia Nasaretilaiselle - kuten Nikodemos - jätettiin kutsumatta. Jeesuksen syyllisyys jumalanpilkkaan oli jo päätetty; nyt oli vain löydettävä sopivat, muodolliset todisteet. Kun lahjotut todistajat puhuivat tökerösti ristiin, Kaifas osoitti sanansa Jeesukselle suoraan: "Oletko sinä Messias, elävän Jumalan Poika?" Kun Jeesus, joka muuten oli pysynyt vaiti koko oikeudenkäynnin ajan, vastasi myöntävästi, Kaifas raivostui niin, että repäisi kaapunsa miehustan, ja julisti tuomion. Sotilaat mukiloivat Jeesusta ja heittivät hänet tyrmään.

Kaifaalla ja muilla ylimmäisillä papeilla oli kuitenkin käytännön ongelma: heillä ei ollut valtuuksia tuomita ketään kuolemaan, vaan sellaiset tuomiot olivat roomalasten käsissä. Niinpä heti perjantaiaamun sarastaessa he veivät Jeesuksen köysissä maaherra Pilatuksen palatsille. Sinne kerääntyi paljon utelaista väkeä, sillä sana Jeesuksen kiinniotosta oli levinnyt. Myös hänen äitinsä, hänen tätinsä Salome, Magdalan Maria ja muutamat muut häntä seuranneet naiset kiirehtivät paikalle.

Kaifas tiesi, etteivät Pilatusta kiinnostaisi juutalaisten opilliset kiistat, mutta kaikkinainen puhe Messiaasta oli vaarallista vallankumouksellisuutta. Niinpä Jeesusta syytettiinkin kapina-aikeista, juutalaisten kuninkaaksi pyrkimisestä. Pilatuskin kuulusteli häntä, muttei saanut häneltä juuri vastauksia. Viekas maaherra ei halunnut räjäyttää kaupunkia avoimeen mellakkaan kesken suurten juhlien, joten hän tarjoutui vapauttamaan Rooman hyvän tahdon osoituksena Jeesuksen, kunhan olisi kurittanut häntä. Kun Kaifaan innostamat kätyrit ja tukijat sitten ryhtyivät vaatimaan Jeesuksen tuomitsemista kuolemaan, Pilatus saattoi vierittää syyn juutalaisten omien auktoriteettien harteille. Jeesuskaan ei puolustanut itseään, joten maaherra ruoskitutti hänet ja lähetti hänet teloitettavaksi. Ristiinnaulitseminen oli julma ja häpeällinen rangaistus, joka oli varattu Rooman pahimmille vihollisille: maanpettureille, kapinallisille, maantierosvoille, karanneille orjille.

Aivan kaupunginmuurien ulkopuolella, Jerusalemiin lännestä kulkevan tien vierellä hyvin näkyvällä paikalla, kohosi kivikkoinen kukkula, jota paikalliset kutsuivat nimellä Galgûltâ eli Golgata, "Pääkallonpaikka". Siellä roomalaiset legioonalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta rikollista, jotka luultavasti olivat myös kapinallisina tuomittuja. Ristille kiinnitettiin myös kirjoitus hänen rikoksestaan: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Monet papit ja lainoppineet saapuivat pilkkaamaan Jeesusta hänen ristinsä juurelle. Hänen viimeisien hetkiensä todistajina olivat myös hänen kanssaan Jerusalemiin saapuneet naiset.

Vielä teloituspaikallaakin Jeesus rukoili vihollistensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät." Hän pysyi uskollisena julistamalleen rakkauden laille loppuun saakka.

Jeesuksen tuomio pantiin toimeen noin kello yhdeksän aamulla, ja kuusi tuntia myöhemmin hän henkäisi ristillä viimeisen kerran. Silloin temppelineuvostoon kuulunut Nikodemos, joka oli salaa mieltynyt Jeesuksen opetuksiin, ja rikas arimatialainen mies nimeltä Joosef menivät Pilatuksen luo ja pyysivät luvan Jeesuksen hautaamiseen. Pilatus yllättyi kuultuaan Jeesuksen kuolleen niin pian, sillä toisinaan ristiinnaulittavat kärsivät päiväkausia, mutta suostui miesten pyyntöön; juutalaisen lain mukaan ei nimittäin ollut luvallista jättää vainajia näkösälle päivänlaskun jälkeen, ja tätä pyrittiin noudattamaan myös ristiinnaulittujen kohdalla. Joosef ja Nikodemos laskivat sotilaiden valvonnassa Jeesuksen alas ristiltä ja kietoivat hänet käärinliinoihin. Naiset seurasivat heitä, kun he veivät Jeesuksen Joosefin itselleen hakkauttamaan kalliohautaan. Maaherra antoi ylipapin kehotuksesta sotilaidensa sinetöidä haudan suurella kivenjärkäleellä, jotta Jeesuksen opetuslapset eivät pääsisi anastamaan ruumista.

Kristinuskon tärkein hetki on vielä edessä....